Se patonki maistui taivaalta.
Ja se lämpö tuntui taivaalta.
Ja se musiikki kuulosti taivaalta.
En ollut ikinä aiemmin ollut niin onnellinen.
Kuin ymmärtäisi kieltä, jota ei ole aiemmin kuullut.
Kuulisi Jumalansa äänen ensimmäistä kertaa.
Ymmärtäisi joka sanan.
"Ne" ja "minä."
Niitä kaikkia sanoja, joita ei saa ääneen sanoa.
Kaikkia tarinoita, joita ei koskaan saa kertoa.
Puheita, joita ei tule pitää.
Muistoja, joiden kuuluu unohtua.
Se oli ensimaku elämästä musiikin voimassa.
Sen jälkeen sitä on ollut.
Sitä on ollut paljon.
Joku sanoo: "Biisi."
Tuntematta laulun voimaa.
Jollekin se on vain jotain, kuin ohimenevä juttu.
Minulle se on taivas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti