perjantai 1. maaliskuuta 2013

30 seconds poem

Huutaessa joskus sen unohtaa,
miten paljon toista rakastaa.

Huutaessa joskus toisen arvon ohittaa
ja tuulennopeus nostaa myrskyn.

Olen pahoillani myöhemmin.
Nyt minulla ei ole aikaa.

Tipahdan puusta ja juoksen kovaa.
Pyörin omenana korin viereen.
Odottamaan poimijaa.
Eeva tulee pian.

Mutta minä itken vain jos sanot,
ettet näe minua enää pitkään aikaan.

Ja rakastan sinua, aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti