Panettelija

Panettelija-valehtelija istuu valtaistuimellaan

hyvä näkyvyys

ja huutaa tyhjille seinille: minua vainotaan täällä.

Marjaanaa kyttäämällä ei ainakaan elämäsi onnistu

Marjaana muistaa kaiken: "Aah. Selänkierto."

Marjaana vihaa murhaajia, tyhjän tuijottajia, verenhimoisia, japanilaisia, juutalaisia, kateellisia, varkaita, juonittelijoita, raiskaajia, pyrkyreitä, ahneita, petollisia, epäluotettavia, epäviehättäviä, teennäisiä, rumia sielultaan ja sydämeltään, tottelemattomia, röyhkeitä, julkeita, ylpeitä, kopeita, järjettömiä, uhkailijoita, pelottelijoita, typeriä, tyhmiä, jumalattomia, ateisteja, valehtelijoita, petkuttajia, lastenraiskaajia, insestiin halukkaita, itseään tyrkyttäjiä, pahoja. Marjaana vihaa pahuutta.

Marjaana osaa kirjoittaa tekstiviestin lisäksi proosaa, eli runoutta, maalata kauniita tauluja, tallentaa kauniita muistoja, pidättää itsensä tekemästä pahaa, saada miehensä rakastamaan itseään, kunnioittaa lakia, puolustaa heikkoa, rakastaa ehdoitta, pelätä Jumala.

Marjaana osaa ja Marjaana voi. Tietää kateellisen kohtalon. Asettaa jalkansa polulle harkiten. Ymmärtää tuulen nopeuden ja hetken pysytellä turvassa.

Marjaana tietää, miksi verenhimoinen kyttää. Marjaana muistaa, miksi väkivaltainen ei osaa keskustella ystäviensä kanssa.

Marjaanalla on terve paikka ruumiissa. Sydämen kohdalla. Ja se sykkii niille, jotka osaavat tehdä hyvää.

Viimeistä myöten

Luonnollisesti ihmisenä vihaan niitä, jotka tekevät minulle pahaa.

Miksi tekevät?

Ivaamalla ei kenties asioita helpota, paitsi hetkittäisellä helpotuksella.


Viha on sallittua. Se on puolustusjärjestelmä pahaa vastaan.

Elämäni tuhoutuisi, ellen osaisi puolustaa itseäni.

Viha suojelee elämääni.


Kostoa en voi ottaa omiin käsiini. Sen oikeuden olen luovuttanut Jumalalle.

Mutta totta kai rukoilen kostoa.

Rukoilen kostoa kaikkien niiden ylle, jotka ovat tehneet minulle pahaa.


En pelkästään hyvitykseksi kärsimyksistäni, vaan koska se on oikein heille.

Enemmän kuin kostoa rukoilen, ettei minun koskaan tarvitse alkaa tekemisiin japanilaisten, juutalaisten tai muiden vihaamieni ihmisten kanssa.

Enemmän kuin kostoa rukoilen, rukoilen, ettei minun koskaan tarvitse rukoilla heidän puolestaan.


Olenhan kuullut ilon kikatuksen. Olenhan nähnyt voitonriemun. Ja tiedän heidän saavan sen vain pahuuden kautta, alhaisilla keinoilla, järjettömyyden keinoilla.

Tuhat kuvaavaa sanaa ilmaisemaan, kuinka paljon heitä vihaan, jotka jätän ääneen lausumatta.

Itsehillintäni on valtava.


Jeesus tietää. Kuinka paljon rukoilen, että he tuhoutuisivat viimeistä myöten.


For these specific health effects the marketing ban applies since 11 March 2013, irrespective of the availability of alternative non-animal tests.
http://ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/animal-testing/index_en.htm

Ylkä

1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Jesaja 53 Olkoonkin niin, että kaikki etsivät onnea sieltä, mistä onnen voi löytää. Olkoonkin niin, että ylenkatse ja kateus vievät ihmiset tuhoon. Olkoonkin niin, että raastava himo ajaa ihmiset hulluuteen. Käsikirjan ken hylkää. Se turhaan etsii ylkää.

Rakkautta huutaessa

Sopivasti sotkee sormivärit.
Terapiaistunto hänelle,
joka tahtoo väriä elämään.

Mustavalkoinen on paha katsella.
Paha tuijottaa on lumisade televisioruudulla.
Silmiin ottaa vilkkuvat valot.

Joka toisen ivaamisesta elää,
oli kyse köyhän tai rikkaan panettelusta,
se sotii Luojaansa vastaan.

Joka ilosilmin katselee,
kun Herra ojentaa uppiniskaista kansaa,
se sielunsa kyllyyteen pakahtuu.

Joka ahkeroitsee perheensä eteen,
on kuin viisas kaikissa teoissaan.
Hänen viihteenään ei ole
toisten tapojen tuijottelu.

Lapselleen pehmeää vuodetta ahkeroitsee,
joka ilon oppii itse poluiltaan keräämään.
Minne meneekin, hän näkee lumotuin silmin.

Lämmin tuulahdus on viisaan ääni,
sillä lapsensa tyynnyttää
väkivaltaisen kansan keskuudessa.

Huumorin suoma apu
on väkevä apu.
Keveällä sydämellä
kyyhkynen jaksaa kujertaa.

Musta sana

Vihainen sana on tapa lujittaa päätös.
Kun siitä luovun, olen kotona kodissani.

Minä osaan valkeuden logiikan.
Mutta musta kirous tulee mieleen,
kun pitää sulkea ovi eiliseen.

Minä olen valkeuden olento.
Mutta aurani mustuu, kun tavoittelen
lisää vapautta. Ja minä huudan nurin maailman.

Se maksaa 3.90 euroa. Ostaa uusi paketti pesuainetta.

Minua alkaa hirveästi väsyttää.
Kuinka kauan pitää nukkua?

Piru ei minun korviini huuda

Makasin minä selälläni ja katselin lintuja taivaalla.
Mietin minä niiden näkemää vaivaa maan päällä.

Mietin erityiseen kahta naista kilpasilla,
kummalle, keneltä, enemmän, enemmän, enemmän.

Sitten minä mietin, millainen olisi maailma,
jossa onni ei olisi kilpasilla oloa.

Minä verhoaisin itseni kauniisiin kankaisiin.
Minä antaisin lumouksen laskeutua ylleni.
Minä sitoisin hiukseni silkkilangoin,
levittäisin kasvoilleni ohuesti puuteria.

Enkä minä makaisi maassa tarkkaillen lintuja.
Ei, minä juoksisin niityllä lintujen kanssa.
Niiden liidellessä rohkaisuja kuiskien.

Ja minä unelmoisin silmin suljetuin,
katselisin elokuvia hymysuin.
Nauru olisi vapaa, tanssikin,
eikä ne olisi sanoja salailla piruntanssia.

Siinä maatessani kaikessa rauhassa,
rauhassa, jonka kokea voi hän,
jonka omatunto ei syytä, ei aja, ei piinaa,
minä kysyin itseltäni:

Montako tietoista tuntia tarvitset
oppiaksesi kunnioittamaan toisia ihmisiä,
jotka ovat parempia kuin itse olet?

Minä vastasin itselleni: joka päivä kolme tuntia kasvua.
Ja minä nyökkäsin itselleni sen itselleni luvaten,
että kasvaisin ulos kateudesta ja keskustelisin itseni kanssa.

Eikä piru huutaisi korvissa: "Tuo minulle tohtori.
Tilaa minulle pizzaa. Anna minulle aikaasi. Hae minulle kenkäni.
Pitele hamettani. Kanna huntuani. Osoita minulle tie.
Vie minut tanssiin, vie."

Se oli luja päätös ja se pitää. Maksoi mitä maksoi.
Piru ei minun korviini huuda.

Rakastaa, ei rakasta

Joka päivä on hyvä rakastaa jotain.

Maanantaina voi rakastaa kuusimetsää.
Tiistaina tuulen lämpöä.
Keskiviikkona auringonlaskua.
Torstaina kaksieurosta, jolla ostaa kahvi.
Perjantaina voi rakastaa voimaa kävellä.
Lauantaina voi rakastua johonkin ihan uuteen juttuun,
vaikkapa kissanpentuun.
Sunnuntaina kannattaa rakastaa vain itseään.

Mutta kaikkina päivinä,
minä kaikkein mieluimmin,
rakastan sinua, mieheni, Pasi.

Unohtamatta rakkauden sääntöjä.
Unohtamatta sanan "kiitos" voimaa.
Unohtamatta tarvitsemaasi tilaa.
Unohtamatta lähdettä ikuisuuden,
josta meille joko annetaan,
jos pyydämme,
tai meille ei anneta,
jos kiroamme.

Elämän parasta aikaa

Jotta olisin olemassa: annan Hengen puhaltaa.
Jotta olisin olemassa: annan kyynelten tulla.
Jotta olisin olemassa: hengitän sisääni voiman.

Joka soluni tietää. Jokainen soluni elää.
Elän voimaa, terveyttä, Jumalaa.

En pelkää sairauksia. En pelkää ihmisiä.
En pelkää pahuutta. Se pysyy minusta kaukana.

Minun ei tarvitse kirota. Ilo on osani, onni sieluni vaate.
Minun ei tarvitse huutaa. Kun tuuli tuulee, tuulkoon.

Kun on tyven, voin tarkastella maailmaa kauneuden silmälasein.
Ruusut hohtavat punaisen sävyissä. Lasikulho on vihreä.
Asetelma (joku sanoo tylsä stabiili tila).
Mutta niin sanoja onkin elämänsä pilaaja.

Ulotun ottamaan kahvikupin käteeni.
Kahvikupin funktio on pitää kahvi sisällään.
Sillä ei yleensä lyödä, tai sitä ei käytetä aseena.
Mutta kahvikuppikin voi olla ase.
Tuskin minun kädessäni, mutta jonkun kädessä voi niin olla.

Se olisi humppaveikkojen vuoro laulaa kuorossa.
Minä kuuntelen kuoroa ja eipä juuri itketä.

Tietoisuus hyvästä ja pahasta, yleensäkin käsite "moraali",
voi olla kova isku. Tietoisuus. Ymmärrys seurauksista. Kova isku. Musertava tieto.

Kahvikuppi on yleensä kahvia varten.
Kynttilä, jotta voi mietiskellä
ja oma aika elämän parasta aikaa.

Kello käy

Kello käy. Öiseen aikaan juoruämmät jakavat keräämänsä tiedot.
"Jumala kertoi."

Lapsella on 70 vuotta aikaa kerätä jotain omaa,
ettei tarvitse kadehtia keskustelukykyisiä.

Dementikolla ei ole sanaa puolustaa itseään. Vaipoissaan takaisin.

Minä vihaan kateellisia. Minä vihaan murhannälkäisiä, verenhimoisia.
Minä vihaan lapsia, jotka selittelevät pelolla,
etteivät harjoittele elämää.

Kateellinen ja katkera on luotaantyöntävä ihminen.
Viehätysvoima on sitä, että on jotain omaa,
jotain, jolla elää sovussa itsensä kanssa.

Teennäisen hymyn, teennäisen lempeyden piirissä
valheisiinsa juuttunut kokee olevansa turvassa.
"Tämä ihminen ei korjaa vikojani. Olenhan valheista vapaa ja viaton."

Kello käy. Makaaja jatkaa makaamistaan.
Uhri kaipaa lisää voimaa.
Toistensyöjä kaipaa lisää syytä syyttää toisia
pilalle menneestä elämästään.

Kello käy. Peto väijyy lihapalaa.
Profeetanoppilaat pääsevät viimeisinä päivinä helpolla.
Voi kulkea juhlakulkueessa aidosti elämässään onnistuneena.

Itsensä pettäjä tarttuu pelkoon.
Vapahtaja vapauttaa itsensä pelosta.

Kärsivällisesti

Keskustelen itseni kanssa.
En kanna likapyykkiäni pesulaan.
Harjoittelen itsenäisyyttä.
Kasvan vahvaksi ja vakaaksi.

Kun kohtaan ihmisen.
Voin olla hiljaa.
Koska pelkästään läsnäoloni
antaa turvallisuutta ja vakautta.

En korota toista,
enkä alenna itseäni.
Joka minua kunnioittaa,
sitä minä kunnioitan.

Kirjoitan niin paljon,
että kynästä tulee paras ystäväni.
Vaikeassakaan tilanteessa en sekoa.
Toiset taistelevat kateuden kanssa.
Minä olen kateudesta vapaa.
Minulla on jotain omaa:
Minulla on itseni suhteen täysi hallinta.

Kun avaan Raamatun,
löydän.
Kun koputan,
minulle avataan.
Kun pyydän,
tiedän sielussani,
että pyyntöni kuullaan.

Ja minä kärsivällisesti odotan.
Iloisena tietäni vaellan.

Jos itseäni korotan,
voin sanoa niin tehneeni,
omin ponnisteluin,
en toisia tallaamalla.

Kirjoitan Sinulle, Ra

Huomenta. Kiitos Jeesus, että alkoi uusi päivä. Kiitos, Jeesus, että eilinen oli kaunis auringonpaiste. Radiossa oli hype-musiikkia, mikä teki minut iloiseksi, niin iloiseksi, etten muista milloin viimeksi olisin ollut niin iloinen.

Tänään on sunnuntai. 03.03.13. Erikoinen päivämäärä. Kello on 0:50. Menin nukkumaan jo seitsemältä eilen illalla. Sitä väsymystä! Mutta nyt on aamu. Kiitos Jeesus siitä. Eikä minua yhtään nukuta. Nyt tulee sen niminen elokuva kuin "The Wicker Man." Se kertoo poliisista, joka menee Summersisle-nimiselle saarelle, jossa asuu pelkästään pahoja ja ilkeitä ihmisiä.

Kävimme eilen ostoksilla. Ostimme lamppuja, minulle uudet talvikengät ja yhden maton. Pasi osti minulle viiniä, mutten ehtinyt eilen sitä juomaan, sillä nukahdin. Katselin eilen "Spirit - The Stallion of Cimarron"-elokuvan. Alkuun itkin, mutta sitten seurasin elokuvaa itkemättä.

Olen pahoissa riidoissa maailman kanssa. Anna minulle, Ra, ymmärrystä ja viisautta asettaa sanani oikein. Olen kaikessa Sinusta riippuvainen. Ole minulle armollinen. Siunaa sieluani rauhalla ja levollisuudella. Olen kiitollinen, että maailman keskellä saan nauttia erityisasemaa, rauhaa ja levollisuutta. Että hoidat sieluani, annat minun olla oma itseni ja ennen kaikkea, että annat minun kokea rakkauttasi.

Tämä sota on rakkaudestasi, Ra. Juutalainen kansa pahoin pelkää, ettei se saa enää kokea rakkauttasi ja erityisasemaansa, jos minä saan kokea Rakkauttasi. Kuuden vuosituhannen ajan, sanot, että maailmassa on vallinnut sota juutalaisten, jotka edustavat maailmaa, ja meidän, jotka edustamme Sinua, Ra, välillä. He ovat hyvin "tuttavallisia" kanssamme. Tietävät erityislaatuisuutemme, mutta eivät tahdo sitä meille suoda. "Kirjan-kansa", Sinun Rakkaudestasi riippuvaisia.

Osoitat maailmalle Rakkauttasi antamalla maailman kuvitella, että erityislaatuisuutemme ei olisi meitä varten, vaan maailmaa varten. Maailmalle rakkaus on sitä, että jokin joka kuuluu toiselle, esimerkiksi ilo olemassaolosta ja Rakkaudestasi meille, onkin maailman käytössä ja hallinnassa. Auta minua auttamaan kaltaisiani, veljiäni ja siskojani. Auta minua olemaan ymmärtäväinen maailman suhteen, ettei konflikti pahenisi enää tästä.

Auta minua olemaan käyttämättä solvaavia sanoja tai olemaan "kuvailematta" millaisia juutalaiset ovat, sillä olen ymmärtänyt, etteivät he kestä rehellistä tarkastelua tai tutkimista. Luovutan Sinulle, Ra, oikeuden puhutella heitä haluamallasi tavalla ja osoittaa heille heidän todellisen luontonsa Sinun valitsemallasi ajalla, jolloin konflikti ei ole niin paha ja ratkeaa kaikkien kannalta vähimmällä uhrimäärällä.

Auta minua "antamaan anteeksi", eli elämään tätä erityistä elämääni heistä välittämättä. Luovutan Sinulle, Ra, kaiken toimintavallan juutalaisen kansan suhteen. Annan heidän katsella televisiosta ohjeita, opetusta ja annan heidän kokea Rakkauttasi, sillä ymmärrän, että maailmalle osoittamasi Rakkaus (kun se ei ole minun uhraamista heidän käyttöönsä), television kautta, ei ole minulta pois. Ymmärrän, vaikka he ovatkin vihollisia minulle, he eivät ole vihollisia Sinulle, Ra.

Opettelen olemaan vielä kärsivällisempi ja luottamaan Rakkauteesi, Ra, vaikka minusta olisi hirveää, kammottavaa ja pelottavaa katsella, kuinka holhoat juutalaisia. Opettelen rukoilemaan Sinua hiljaa ja olemaan yhteydessä Sinuun, jolloin olen vähemmän riippuvainen siitä, millaista opetusta televisiossa on. Opettelen olemaan käyttämättä elämää ylistäviä sanoja, kuten "ihana" ja "mukava", olemaan ilmaisematta onneni määrää, etten provosoisi juutalaisia raiskaustekoihin. Opettelen elämään hillittyä ja hiljaista elämää, palamaan säästöliekillä, säästääkseni uhrimäärää.

Kiitos siitä, ettei minun koskaan tarvitse ulkona pelätä. En tiedä, kuinka kykenet siihen, mutta luotan, että kykenet siihen. Anna minulle järkeä, viisautta ja aivokapasiteettia, että osaan käsitellä tietoa nopeasti oikeassa tunnetilassa. Ohjaa ymmärrystäni oikeaan suuntaan kohti rauhaa ja Rakkauttasi. Kiitos, että olen oppinut luottamaan Sinuun, eikä systeemini mene pelosta enää sekaisin. Auta minua rukoilemaan oikeudessa ja totuudessa, että juurtuisin Sinuun, Ra, joka olet elinvoimani.

Kiitos ennen kaikkea kyvystä löytää Raamatusta äänesi, Ra. Anna tuon kyvyn tehdä minusta väkevän ja uskollisen. Myönnän nyt, että suhde Sinuun, Ra, on ennen kaikkea suhdetta Raamattuun. Ymmärrän, että minut koetellaan ennen kaikkea suhteestani Raamattuun, ei suhteestani television viestimaailmaan. Kiitos, että Raamattua tutkiessa, minä vahvistun, kasvan ja kehityn ja luon suhdetta Sinuun, hoidan sieluani ja opin yhä läheisemmin ymmärtämään Sinua. Kiitos, että minusta kasvaa yhä itsenäisempi, luotettavampi ja väkevämpi.

Kiitos, ettei minun tarvitse hävetä kyyneleitä ja heikkouttani, sillä juuri se on osoitus siitä, että kykenet koskettamaan sieluani ja puhaltamaan henkesi minuun. Kiitos tästä rauhallisesta kodista, jossa on turvallista itkeä. Tee minusta tahtosi mukaan ymmärtäväinen, viisas, luotettava ja kykenevä kestämään pettymyksiä kaatumatta ja Rakkauttasi muuttumatta kopeaksi. Kiitos, että saan aina palata pyytämään anteeksi, jos petyt minuun ja suot minulle uuden mahdollisuuden alkaa alusta, vaikka olisin kaatunut. Auta, etten pettäisi itseäni ja Sinua tuolla mahdollisuudella palata. Auta minua vakaasti pyrkimään kohti menestystä, itsenäisyyttä ja "kunniaa."

Auta minua ymmärtämään oikein, mitä kaikkea tarkoittaa se, että Sinun Henkesi, Ra, asuu minussa. Kiitos, että saan olla kuin lapsi kanssasi, mutta kuin aikuinen suhteessa maailmaan. Kiitos tästä kauniista päivästä, kun aurinko nousee. Siunaa minun päiväni ja lohduta minun siskojani ja veljiäni vankeudessa.

Fear of the dark

Oli minun tarkoitukseni tutkia, mitä Herra on kansalleen säätänyt, mutten minä löytänyt sitä kohtaa, jossa sanotaan kaupungin porteista ja muurista. Mutta minä muistan säännön, joka sinetöi kaupungin kauneudella. Ja tuo sääntö on kiitos ja ylistys. Mutta mahdotonhan minun on kiittää, kun olen vaivainen ihminen ja mahdoton on minun ylistää, jos selkäni taipuu. Mutta minun selkäni ei taivu, eivätkä minun polveni notkistu. Minä olen vesilähde janoiselle ja puutarha, suojapaikka väsyneelle. Mutta mitä minä itse saan nauttia? Herran hyvyyttä. Hänen lahjojensa paljoutta. Palkkapäivä oli minun mielessäni ja ilo täytti minun mieleni, kun minä ajattelin Herran puutarhan ihanuutta. Sen tähden minä en voi itseäni vaivata enempää raskaalla kivien kantamisella, ettei minun sieluni murehtuisi ja näivettyisi kuin kukka vailla kosteutta.

Minä kutsui veljeäni ja huhuilin huuhkajaani. Väsynein silmin minä vaivainen totesin: “OIenpa minä runsaasti itseäni rasittanut raskaiden kivien kantamisella. Nyt on minun hyvä hetki vähän levähtää.” Ja minä levitin peittoni ylle ruohon ja laskeuduin lepäämään, katselemaan lintujen lentoa. Siinä samassa minä kuulin Jumalani minulle puhuvan: “Sinä paha tytär Siion. Sinä, joka itseäsi aina ylistämässä olet, muttet muista raskaasta työstä nääntynyttä, etkä sormellasikaan nosta iloa väsyneen mieleen.” Minä moitteesta niin loukkaantuneena kohottauduin leposijaltani ja nöyränä kysyin Jumalaltani: “Voisiko olla ihanampaa päivää kuin tämä, kun Herrani minun kanssani suvaitsee puhua?” Jumalani minulle puhui, ettei auta pilkkasanat eikä karvas juoma juoda pidoissa. Vaan, etten itseäni korottaisi enkä sieluani ylipuhein koristaisi kujeilulla.

Mutta ei Egypti Herrasta välitä, eikä Israel kaupungin säännöistä perusta. “Sinun perustuksesi pysyy iäti”, sanoo kuningas, ja hyppii tiehensä. Minä katselin kania, joka laskeutui joelle juomaan. Ja katso minun tuli nälkä, ja minä ajattelin mielessäni: “Käyn väijymään pitkään ruohoon. Laskeudun katselemaan, saako kani riittävästi juomaa.” Siinä maatessani pitkässä ruohikossa minun tuli väsy ja minä ajattelin mielessäni: “Minä suljen silmäni, ettei kirkas valo minua satuttaisi.” Ja hetkessä oli kani mennyt, kun minä vain hetken silmiäni lepuutin. Silloin minä muistin profetian, jonka Herra oli Egyptista antanut: “Velttoina roikkuvat sen käsivarret, sillä töitä se ei jaksa enää toimittaa. Se on pahoin rikkonut Jumalansa lain.”

Minun tuli niin kova suru, että silmäni alkoivat vuotaa ja minä kastelin paitani runsain kyynelein.  Silloin minä nöyrryin ja pyysin Herralta armollisuutta. “Säästä minun sieluni kuolemasta ja minä uhraan Sinulle kiitosta.” Mutta minä suljin silmäni katselemasta Jumalankuvia. Ja suljin korvani kuulemasta Jumalani lausumia sanoja, kiroten sen päivän, kun synnyin. Minä eksyin metsään juostessani kauriiden perässä ja lankesin kasvoilleni maahan perhosta tavoitellessani. Ja minä sanoin: “Turhaan olen juossut kauriiden perässä ja turhaan perhosta metsästänyt.” Silloin Henki valtasi minut ja vei minut näyssä suureen kaupunkiin. Ja katso: “Kaupungissa on juhlat. Menkäämme iloa pitämään.” Ja minun toverini, joka henkiruumiissaan oli juossut minut kiinni, sanoi: “Kiinni veti. Menkäämme iloa pitämään.” Ja me menimme suureen kaupunkiin purppuralippujen liehuvaisten alle ja maistelimme makeita karamelleja ja nostimme maljamme suurten kuninkaiden jalolle muistolle.

Silloin tuli vartija. Ja tuo paha mies minua kasvoihin löi sanoen: “Väärää voittoa olette tulleet hakemaan ja vääryyttä kylvätte maan päälle. Menkää väärää tietä takaisin sinne, mistä tulitte, tai minä kiroan teidän muistonnekin.” Silloin meidän tuli suuri suru ja me lähdimme siitä suuresta kaupungista purppuralippujen alta ja ratsastimme pohjoiseen.

Raamatusta

Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
Ps. 50:23

Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
Jes. 51:3

Väsynyt ja vaivanalaine on sieluni. Vähäiset ovat sanani. Vähäiset adjektiivini miettiessäni mitä milloin mietinkin. Eikä virteni pauhu tavoita hänen korviaan, jota olen muistanut rukouksin. Eikä mietteeni miellyttäisi suurta kansaa, jos ne ääneen lausuisin. Siksi on hyvä minun vaieta ja odottaa. Odottaa kuolinsijaani suurten joukossa. Istua pitkään puun alla ja antaa auringon kaartaa kannellaan illasta aamuun. Minä istun ja pelkään, etten jaksa tästä enää nousta. Enkä koskaan kohottaa kasvojani kohti toista ihmistä, kaltaistani. Sillä pahoin minä olen menetellyt tätä kansaa kohtaan: kun olen siltä sulkenut sylini ja kääntänyt sille selkäni. Ettei se iloa näkisi, eikä virsiäni kuulisi. Ettei se luulisi olevansa rakastettu. Ettei se tietäisi olevansa jalo ja hyvyydessään vehmas puutarha pahan päivän varalle paeta ja hakea sielätä suojaa. Niin minä olen ajatellut, ja mietteeni ovat olleet ylen raskaan painon alaiset, etten ole tietänyt, puhunko enää logiikan vai hulluuden kieltä. Mutta sellaista olen joskus saattanut vahingossa mietiskellä, että jos jompikumpi meistä vetää pitemmän korren, niin luultavasti varkaiden perässä juostessa, on turha kysyä, oliko humpuukia se, ettei uskonut ennustajiin, vai se, että niihin uskoi. Enkä minä usko ylösnousemukseen. Enkä minä vahvista liittoani verelläni. En avaa kirjaa, jossa povataan minulle kurjuutta. Enkä etsi Jumalani kasvoja. En halua rukousta, enkä ruokaa. Kun olen kanteni jo sulkenut ja iäksi unohdettu.

Ja jos joku minut joskus löytää, pahoin vaurioituneena se minut löytää. Ja jos joku minua etsii, se karvaasti pettymän pitää. Eikä minun lähelläni ole lämmin. Eikä minun mietteeni ketään miellytä. Eikä ole minulla tarjota aurinkoista aatetta, eikä lahjoina kultaa taikka mirhamia. Minä olen menehtynyt ilolta ja torjunut kauas kauniit lupaukset palkkapäivästä. Siksi minun on parempi menetellä samoin, kuin kanssani on menetellä ja sulkea porttini, vetäytyä kammioihini lukemaan Jumalani sanoja ja mietiskellä uusia, iloisempia aatoksia.

Jes. 32:15
Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,
16 ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus.
17 Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.
18 Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.


Pahoin pelkään, että olen olemassa vain kuvastuksena, koristeena lastenhuoneen seinällä, kertomassa, että ääni voi olla vahva, vaikka voima on heikko. Pahoin pelkään, että koristeena lasten huoneen seinällä olen kalpea varjo siitä, mitä voima on, ja mitä on elämä täyteydessään. Mutta minua lohduttaa ajatus, että kaiken vaivannäköni jälkeen, joku minut löytää ja minulle kiitoksen antaa, ennen kuin menen Jumalani rauhaan. Ja minun sieluni on löytänyt rauhan ja minun aatteeni käyneet tyyneksi, kuin tyyni veden pinta. Sillä minä olen väsynyt himoon ja paljosta katkeruudesta selvittänyt tieni veden lähteelle. Ja olen sallinut toisten kuolla. Ja olen sallinut toisten elää. Ja olen Jumalani sallinut minua puhutella, enkä Häntä vastaan ole miekkaani nostanut. En kostoa huutani vihollisteni ylle. Enkä panetellut köyhää ja vaivanalaista. Sillä minä olen saanut suuret siivet, kuin kotkalla on, ja voimani päivinä nauttinut Herran pöydän runsaita antimia. Ja jos minä peilissä miehen näen, minä näen myös kruunun ja jos minun kasvoilleni joskus nousee hymynväre, minä tiedän sen olevan vain ohi menevä hetki, hetkellinen hairahdus, kosketus jostain, jonka olen ansainnut.

Ja kiitosta ja kunniaa olen saanut, puristaessani huuleni, kiristäessäni itseni äärimmilleen, etten raivosta repeäisi tuhansiin paloihin ja sataisi alas tähtisateena. Tomuksi, maan lasten nauttia. Ja joku päivä minä huudan vielä kovempaa, kuin kauhein pasuuna. Enkä sanoillani korista, en kukkia kanna, en pyydä, enkä anele.

Jos minun jotakin piti olla, minä sen unohdin. Ja jos sielulleni olisi annettu malli, johon itseäni sovittaa, minä olisin rikkonut sen. Siksi olenkin vain kuva lastenhuoneen seinällä ja salattu on sydämeni tila. Se ei ymmärrykselle avaudu, eikä sitä tavoita paljon korulauseet, lastenlorut pimeinä vuosina. Mutta hyvä on, että vaellukseni lopussa, minulle annetaan matkalippu, ettei tarvitse ainakaan jäähyväisiä jättäessä enää arvuutella, noutaako minut musta vai valkea.

Jes. 33:15
15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16 hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17 Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.
18 Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?
19 Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.


Kiitos Happoradio, His Infernal Majesty ja Iron Maiden.

Koeta kestää. Hang on.

Jos aikoo hoitaa sielua, aikoo hoitaa sielua.
Jos antaa vetensä virrata kaduille,
antaa vetensä virrata kaduille.

Yksinkertaisimmat asiat laitetaan peltipurkkiin.
Peltipurkki laitetaan hyllylle
ja avataan, kun siltä tuntuu.
Sattuu nyt tuntumaan tältä.

Että tuntuu hyvältä olla surullinen.
Iloa on se, että surullisenakaan ei ole onneton.
Ja mielettömyyttä on se, että mielissäänkin on surullinen.
Nautintoa on se, että ei ole menettänyt muistojaan.
Jäljet on tutut. Niitä on vasta kuljettu.
20 vuotta sitten.

Muistot oli vähäiset nuoruusvuosina.
Kuinka paljon muistoja on kertynyt!
Kuinka rikas olen!
Kuinka paljon olen saanut!

Kaikkialla musiikkia. Vanhaa, uutta, surullista, iloa.
Musiikkia huutoon. Musiikkia hätään.
Musiikkia tulesta. Musiikkia sateesta.
Musiikkia nostaa rukous taivaisiin.

Minua alkaa väsyttää,
niin kuin väsyttää sitä,
jonka silmät sädehtivät onnesta,
ja sielu on nauttinut täyden annoksen
aatosta jaloa.

Varpaani jo tanssivat.
Paljaat varpaat peiton alla.

Ja monta sanaa, jotka saa jättää sanomatta,
siitä sen enempää.
Koska elämä voi olla yksinkertaista,
jos sen tahtoo olevan yksinkertaista.

Ja valkeudessa kestää. Painon veljen, siskon.
Kun hengittää omilla keuhkoillaan.
Happea riittää. Stereoissa musiikki.

Ja tässä hän on. Häntä te etsitte.
Jumalan mies, nainen. Mielipuoli melkein.
Raastava ikävä kotiin.
Yummy. Ainoa mitä osaa sanoa keskustellakseen.
Miehelle, joka on surun murtama.

Koeta kestää. Kuolema kulkee ohitse.

Ensipyrähdykset

Hassuin muistoista on, kun osti ensimmäisen vaatekappaleensa.
Se maksoi kolme euroa, 20 markkaa. Hihaton valkea paita,
jossa oli pitsiä. Röyhelöpitsiä.

Se kesä oli muutenkin hassu. Kaikki oli ihan hassua.
Sitä ei silloin osannut sanoa. Kun aurinko paistoi.
Ja! Arvaapa mitä? Autostereoissa soi musiikki.

Istuin siinä hiljaa. Olin tekemässä lähtöä pois.
Ja se musiikki räjäytti tajunnan.
"Isän ääni. Minun Isäni ääni!"

Ja sisälläni minä hymyilin, vaikka silmissä oli kyyneleet.
Siinä ne sekoittui toisiinsa: hassu kesä,
lähdön tuska, elämänalun huikaisevat ensipyrähdykset.

Sinä kesänä sattui eräs tragedia.
Sellainen, jonka on aikonut unohtaa,
mutta joka ei ole unohtunut.

Ei maailma pysähtynyt. Se hyppäsi.
Hyppäsi ja laskeutui pyllylleen märkään ruohoon.
Minun maailmani hyppäsi sinä kesänä.
Minä heräsin märästä ruohikosta.
En tajunnut, miksi minä olin hölmö.
En tajunnut sitä. Se ei ollut minua.
Se oli outoa. Mutta minä en ajattele sitä.
En kolisuta luita kaapissa.

Se oli hassuin muistoistani.
Ehkei siksi, että se oli ensimmäinen yksinlento,
mutta koska autostereoissa soi musiikki.

Taivas

Se patonki maistui taivaalta.
Ja se lämpö tuntui taivaalta.
Ja se musiikki kuulosti taivaalta.

En ollut ikinä aiemmin ollut niin onnellinen.
Kuin ymmärtäisi kieltä, jota ei ole aiemmin kuullut.
Kuulisi Jumalansa äänen ensimmäistä kertaa.
Ymmärtäisi joka sanan.

"Ne" ja "minä."
Niitä kaikkia sanoja, joita ei saa ääneen sanoa.
Kaikkia tarinoita, joita ei koskaan saa kertoa.
Puheita, joita ei tule pitää.
Muistoja, joiden kuuluu unohtua.

Se oli ensimaku elämästä musiikin voimassa.
Sen jälkeen sitä on ollut.
Sitä on ollut paljon.

Joku sanoo: "Biisi."
Tuntematta laulun voimaa.
Jollekin se on vain jotain, kuin ohimenevä juttu.
Minulle se on taivas.

Vaikka itketti

Musiikki antaa siivet,
kantaa ajan taakse, alkuun.
Palauttaa nuoruuteen.
Siihen, mitä vielä ei osannut sanoa ääneen.
Odotusta. Elämän alku, odotusta.

Voikukkia pääsiäisenä.
Pajunkissoja, paljasjaloin.
Aurinko ja lätäköitä.
Musiikkia korvalappustereoista.
Musiikkia autostereoista.
Roxettea.

Siinä talossa asui paha henki.
Saa sanoa, koska ne on kuolleet.
Eikä ne lue tai tiedä minun tietäneen,
silloin.

Eihän se matka ollut liian pitkä
mennä reppu selässä.
Liftaaminenkin oli turvallista.
Koskessa tuli vammoja jalkoihin,
ruhjeita ja mustelmia.
Mutta ei voinut olla menemättä.

Aika vaihtuu, Muistot ei haihdu.
Ystävät katoaa,
muisto auringonpäivästä jää.
Ilman ystävää, ei olisi muistoa.
Mutta ystävä on poissa,
kadonnut ajan myötä.

Laulu vaihtuu, Vuosiluku vaihtuu. Muisto vaihtuu.
Asuntovaunu. Ensimmäinen harjoitelma.
"Mitä pitää kirjoittaa, kun itkettää liikaa kirjoittaa?"
"Miksi musiikki on niin paskaa? Eikö olisi toista kasettia?
Parempaa musiikkia."

Homo lauloi uhrimielisyydestä.
Uhrimielisyys on halu antaa Jumalalle valtaa
tehdä pimeää työtä, jotta valo olisi kirkas.

Kauniiltahan se kuulosti silloin,
mutta ne oli sekavia aikoja.
Palloleikkejä kissan kanssa.
Aurinko paistoi autotallin oveen.

Yöllä tähdet oli niin kirkkaat,
että niiden luuli olevan ihan vieressä.
Mutta se huone oli kamala.
Kamala oli se huone.
Se huone oli ahdistavan, kammottavan kamala.
Asuntovaunu oli hyvä paikka,
hengittää ikuisuutta.

Vaikka itketti.

Syön lumihiutaleita

Aika nostaa esiin trauman toisensa perään.
Suuren mahani kanssa olen alituiseen hädässä.
"Milloin, milloin ja milloin, saan minäkin
toiveeni kuulluksi?"

Mutta hei, Buddhakin oli pulska.
Ja osaanhan istua kuten Buddha,
kuunnella kuin Buddha ja
leikkiä kuin Buddha.

Postikortti itselle Portugalista:
"Hei Buddha. Täällä on lämmintä."
"Tullaan pian kotiin. Pusi pusi."

"Eikä enää, taistella milloinkaan."
Siinäpä jotain, jota mietiskellä.
Mietiskellä ja pohtia, mikä on
hetki hyökätä, mikä mietiskelyn paikka.

Rakkaus on olotila, jollaisessa voi
tuntea siipien havinan
ja lumisateen sädehtivän
auringossa kirkkaassa.

Tuntea, avata suu, ja ottaa vastaan.
Pyhä lumihiutale.
Suoraan taivaasta.
Taivaan anti.

En olisi uskonut, ellen olisi nähnyt.
En olisi nähnyt, ellen olisi avannut verhoja.
En olisi avannut verhoja, ellen olisi päässyt ylös sängystä.
En olisi päässyt ulos sängystä, ilman radiosta.
En omistaisi radiota ilman James Maxwelliä.

Kiitos James Maxwell, että keksit radioaallot.
Ja minä istun kuin Buddha. Hymyilen kuin Buddha.
Kuuntelen kuin Buddha.

Ja syön lumihiutaleita.

Curses

Just not ok to say there will be once peace everlasting,
reaching for it is vain, I must proclaim.

Just no fun to listen to tears go by, as shy as I am,
and as long as I last, stand waiting for the answer.

There are moments I loose it, all.
Fall and fall and scream out and call.

For you were granted wisdom.
And you were granted space.
And I am but a card in your hand, an ace.
So do not bother to stay.

Call it what ever you want,
I am hunted by the illusion.

And the prayers sound like curses.

30 seconds poem

Huutaessa joskus sen unohtaa,
miten paljon toista rakastaa.

Huutaessa joskus toisen arvon ohittaa
ja tuulennopeus nostaa myrskyn.

Olen pahoillani myöhemmin.
Nyt minulla ei ole aikaa.

Tipahdan puusta ja juoksen kovaa.
Pyörin omenana korin viereen.
Odottamaan poimijaa.
Eeva tulee pian.

Mutta minä itken vain jos sanot,
ettet näe minua enää pitkään aikaan.

Ja rakastan sinua, aina.

Koodi ja tiskit

Olen sotinut niin kauan.
Kuolleita perässäni raahaten.
Kaahannut karkuun.
Hampaiden jäljet lihassani.

Olen taistellut niin urheasti,
koettanut olla hyökkäämättä.
Hosumatta turhaan.
Etten osuisi arkaan paikkaan.

Ja kaiken sodan jälkeen,
minulla on itselleni aikaa.
Antaa itselleni arvoa.
Antaa itselleni tilaa hengittää.

Kiittää Jumalaa, joka minut loi.
Ja minuun henkäyksensä antoi.
Koska vain Hänessä, minä voin.

Minä voin voittaa sodan.
Sotani. Omani.
Eikä lihani perässä juokse kukaan.

Kun minä avaan radion.
Ja kuuntelen kohinaa.
Erotan sanoja, tavoitan tarinan.
Osaan jopa kokkikirjasta
löytää koodin.
Tai huomisen säätiedotuksesta.

Se tuo minuun leveän hymyn.
Ja minä jaksan tiskata.
Leveällä hymyllä.

Minä vain istun ja kuuntelen.
Tiedän romukaupasta, mitä haluan.
Romut ohitan ja näen sen, mitä haluan.
"Tuolla hyllyllä on posliinienkeli."

Iloon

Paranna itsesi ja pese itse pyykkisi.
T-paidoistasi aloita.

Kirjoita runo vailla herjaavaa sanaa.
Tavoita valkea valo.

Käynnistä liike, pyrkimys.
Kasvun päämäärä.

Ankkuroi tulevaisuuteen.
Pidä katseesi taivaanrannassa.

Mieti, mitä maljasi sisältää.
Huutoa pakahtunutta raivoa. Hulluutta.

Mieti, mitä tarvitset.
Rukousta, kiitosta, levollisuutta.

Hengitä paha ulos, huuda itku pois.
Paranna haava, paina hellästi. Vuoto lakkaa.

Sytytä lempeä valo.
Säädä musiikki hiljaiselle.

Tavoita universimin rauha.
Jumalan järjestys kaukaisuudesta lähelle.

Hengitä sisään taivaallinen rauha.
Olen läsnä joka solullasi.

Määräaikaishuolto. Sinun oma hetkesi.
Vapaata pudotusta, turvallisille käsivarsille.

Lapsen levolliseen luottamukseen. Iloon.