Syön lumihiutaleita

Aika nostaa esiin trauman toisensa perään.
Suuren mahani kanssa olen alituiseen hädässä.
"Milloin, milloin ja milloin, saan minäkin
toiveeni kuulluksi?"

Mutta hei, Buddhakin oli pulska.
Ja osaanhan istua kuten Buddha,
kuunnella kuin Buddha ja
leikkiä kuin Buddha.

Postikortti itselle Portugalista:
"Hei Buddha. Täällä on lämmintä."
"Tullaan pian kotiin. Pusi pusi."

"Eikä enää, taistella milloinkaan."
Siinäpä jotain, jota mietiskellä.
Mietiskellä ja pohtia, mikä on
hetki hyökätä, mikä mietiskelyn paikka.

Rakkaus on olotila, jollaisessa voi
tuntea siipien havinan
ja lumisateen sädehtivän
auringossa kirkkaassa.

Tuntea, avata suu, ja ottaa vastaan.
Pyhä lumihiutale.
Suoraan taivaasta.
Taivaan anti.

En olisi uskonut, ellen olisi nähnyt.
En olisi nähnyt, ellen olisi avannut verhoja.
En olisi avannut verhoja, ellen olisi päässyt ylös sängystä.
En olisi päässyt ulos sängystä, ilman radiosta.
En omistaisi radiota ilman James Maxwelliä.

Kiitos James Maxwell, että keksit radioaallot.
Ja minä istun kuin Buddha. Hymyilen kuin Buddha.
Kuuntelen kuin Buddha.

Ja syön lumihiutaleita.