Keskustelen itseni kanssa.
En kanna likapyykkiäni pesulaan.
Harjoittelen itsenäisyyttä.
Kasvan vahvaksi ja vakaaksi.
Kun kohtaan ihmisen.
Voin olla hiljaa.
Koska pelkästään läsnäoloni
antaa turvallisuutta ja vakautta.
En korota toista,
enkä alenna itseäni.
Joka minua kunnioittaa,
sitä minä kunnioitan.
Kirjoitan niin paljon,
että kynästä tulee paras ystäväni.
Vaikeassakaan tilanteessa en sekoa.
Toiset taistelevat kateuden kanssa.
Minä olen kateudesta vapaa.
Minulla on jotain omaa:
Minulla on itseni suhteen täysi hallinta.
Kun avaan Raamatun,
löydän.
Kun koputan,
minulle avataan.
Kun pyydän,
tiedän sielussani,
että pyyntöni kuullaan.
Ja minä kärsivällisesti odotan.
Iloisena tietäni vaellan.
Jos itseäni korotan,
voin sanoa niin tehneeni,
omin ponnisteluin,
en toisia tallaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti