Jotta olisin olemassa: annan Hengen puhaltaa.
Jotta olisin olemassa: annan kyynelten tulla.
Jotta olisin olemassa: hengitän sisääni voiman.
Joka soluni tietää. Jokainen soluni elää.
Elän voimaa, terveyttä, Jumalaa.
En pelkää sairauksia. En pelkää ihmisiä.
En pelkää pahuutta. Se pysyy minusta kaukana.
Minun ei tarvitse kirota. Ilo on osani, onni sieluni vaate.
Minun ei tarvitse huutaa. Kun tuuli tuulee, tuulkoon.
Kun on tyven, voin tarkastella maailmaa kauneuden silmälasein.
Ruusut hohtavat punaisen sävyissä. Lasikulho on vihreä.
Asetelma (joku sanoo tylsä stabiili tila).
Mutta niin sanoja onkin elämänsä pilaaja.
Ulotun ottamaan kahvikupin käteeni.
Kahvikupin funktio on pitää kahvi sisällään.
Sillä ei yleensä lyödä, tai sitä ei käytetä aseena.
Mutta kahvikuppikin voi olla ase.
Tuskin minun kädessäni, mutta jonkun kädessä voi niin olla.
Se olisi humppaveikkojen vuoro laulaa kuorossa.
Minä kuuntelen kuoroa ja eipä juuri itketä.
Tietoisuus hyvästä ja pahasta, yleensäkin käsite "moraali",
voi olla kova isku. Tietoisuus. Ymmärrys seurauksista. Kova isku. Musertava tieto.
Kahvikuppi on yleensä kahvia varten.
Kynttilä, jotta voi mietiskellä
ja oma aika elämän parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti