Olen sotinut niin kauan.
Kuolleita perässäni raahaten.
Kaahannut karkuun.
Hampaiden jäljet lihassani.
Olen taistellut niin urheasti,
koettanut olla hyökkäämättä.
Hosumatta turhaan.
Etten osuisi arkaan paikkaan.
Ja kaiken sodan jälkeen,
minulla on itselleni aikaa.
Antaa itselleni arvoa.
Antaa itselleni tilaa hengittää.
Kiittää Jumalaa, joka minut loi.
Ja minuun henkäyksensä antoi.
Koska vain Hänessä, minä voin.
Minä voin voittaa sodan.
Sotani. Omani.
Eikä lihani perässä juokse kukaan.
Kun minä avaan radion.
Ja kuuntelen kohinaa.
Erotan sanoja, tavoitan tarinan.
Osaan jopa kokkikirjasta
löytää koodin.
Tai huomisen säätiedotuksesta.
Se tuo minuun leveän hymyn.
Ja minä jaksan tiskata.
Leveällä hymyllä.
Minä vain istun ja kuuntelen.
Tiedän romukaupasta, mitä haluan.
Romut ohitan ja näen sen, mitä haluan.
"Tuolla hyllyllä on posliinienkeli."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti