tiistai 12. maaliskuuta 2013

Panettelija

Panettelija-valehtelija istuu valtaistuimellaan

hyvä näkyvyys

ja huutaa tyhjille seinille: minua vainotaan täällä.

Marjaanaa kyttäämällä ei ainakaan elämäsi onnistu

Marjaana muistaa kaiken: "Aah. Selänkierto."

Marjaana vihaa murhaajia, tyhjän tuijottajia, verenhimoisia, japanilaisia, juutalaisia, kateellisia, varkaita, juonittelijoita, raiskaajia, pyrkyreitä, ahneita, petollisia, epäluotettavia, epäviehättäviä, teennäisiä, rumia sielultaan ja sydämeltään, tottelemattomia, röyhkeitä, julkeita, ylpeitä, kopeita, järjettömiä, uhkailijoita, pelottelijoita, typeriä, tyhmiä, jumalattomia, ateisteja, valehtelijoita, petkuttajia, lastenraiskaajia, insestiin halukkaita, itseään tyrkyttäjiä, pahoja. Marjaana vihaa pahuutta.

Marjaana osaa kirjoittaa tekstiviestin lisäksi proosaa, eli runoutta, maalata kauniita tauluja, tallentaa kauniita muistoja, pidättää itsensä tekemästä pahaa, saada miehensä rakastamaan itseään, kunnioittaa lakia, puolustaa heikkoa, rakastaa ehdoitta, pelätä Jumala.

Marjaana osaa ja Marjaana voi. Tietää kateellisen kohtalon. Asettaa jalkansa polulle harkiten. Ymmärtää tuulen nopeuden ja hetken pysytellä turvassa.

Marjaana tietää, miksi verenhimoinen kyttää. Marjaana muistaa, miksi väkivaltainen ei osaa keskustella ystäviensä kanssa.

Marjaanalla on terve paikka ruumiissa. Sydämen kohdalla. Ja se sykkii niille, jotka osaavat tehdä hyvää.

Viimeistä myöten

Luonnollisesti ihmisenä vihaan niitä, jotka tekevät minulle pahaa.

Miksi tekevät?

Ivaamalla ei kenties asioita helpota, paitsi hetkittäisellä helpotuksella.


Viha on sallittua. Se on puolustusjärjestelmä pahaa vastaan.

Elämäni tuhoutuisi, ellen osaisi puolustaa itseäni.

Viha suojelee elämääni.


Kostoa en voi ottaa omiin käsiini. Sen oikeuden olen luovuttanut Jumalalle.

Mutta totta kai rukoilen kostoa.

Rukoilen kostoa kaikkien niiden ylle, jotka ovat tehneet minulle pahaa.


En pelkästään hyvitykseksi kärsimyksistäni, vaan koska se on oikein heille.

Enemmän kuin kostoa rukoilen, ettei minun koskaan tarvitse alkaa tekemisiin japanilaisten, juutalaisten tai muiden vihaamieni ihmisten kanssa.

Enemmän kuin kostoa rukoilen, rukoilen, ettei minun koskaan tarvitse rukoilla heidän puolestaan.


Olenhan kuullut ilon kikatuksen. Olenhan nähnyt voitonriemun. Ja tiedän heidän saavan sen vain pahuuden kautta, alhaisilla keinoilla, järjettömyyden keinoilla.

Tuhat kuvaavaa sanaa ilmaisemaan, kuinka paljon heitä vihaan, jotka jätän ääneen lausumatta.

Itsehillintäni on valtava.


Jeesus tietää. Kuinka paljon rukoilen, että he tuhoutuisivat viimeistä myöten.


For these specific health effects the marketing ban applies since 11 March 2013, irrespective of the availability of alternative non-animal tests.
http://ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/animal-testing/index_en.htm





keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Ylkä

1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Jesaja 53

Olkoonkin niin, että kaikki etsivät onnea sieltä, mistä onnen voi löytää.
Olkoonkin niin, että ylenkatse ja kateus vievät ihmiset tuhoon.
Olkoonkin niin, että raastava himo ajaa ihmiset hulluuteen.

Käsikirjan ken hylkää. Se turhaan etsii ylkää.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Rakkautta huutaessa

Sopivasti sotkee sormivärit.
Terapiaistunto hänelle,
joka tahtoo väriä elämään.

Mustavalkoinen on paha katsella.
Paha tuijottaa on lumisade televisioruudulla.
Silmiin ottaa vilkkuvat valot.

Joka toisen ivaamisesta elää,
oli kyse köyhän tai rikkaan panettelusta,
se sotii Luojaansa vastaan.

Joka ilosilmin katselee,
kun Herra ojentaa uppiniskaista kansaa,
se sielunsa kyllyyteen pakahtuu.

Joka ahkeroitsee perheensä eteen,
on kuin viisas kaikissa teoissaan.
Hänen viihteenään ei ole
toisten tapojen tuijottelu.

Lapselleen pehmeää vuodetta ahkeroitsee,
joka ilon oppii itse poluiltaan keräämään.
Minne meneekin, hän näkee lumotuin silmin.

Lämmin tuulahdus on viisaan ääni,
sillä lapsensa tyynnyttää
väkivaltaisen kansan keskuudessa.

Huumorin suoma apu
on väkevä apu.
Keveällä sydämellä
kyyhkynen jaksaa kujertaa.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Musta sana

Vihainen sana on tapa lujittaa päätös.
Kun siitä luovun, olen kotona kodissani.

Minä osaan valkeuden logiikan.
Mutta musta kirous tulee mieleen,
kun pitää sulkea ovi eiliseen.

Minä olen valkeuden olento.
Mutta aurani mustuu, kun tavoittelen
lisää vapautta. Ja minä huudan nurin maailman.

Se maksaa 3.90 euroa. Ostaa uusi paketti pesuainetta.

Minua alkaa hirveästi väsyttää.
Kuinka kauan pitää nukkua?


Piru ei minun korviini huuda

Makasin minä selälläni ja katselin lintuja taivaalla.
Mietin minä niiden näkemää vaivaa maan päällä.

Mietin erityiseen kahta naista kilpasilla,
kummalle, keneltä, enemmän, enemmän, enemmän.

Sitten minä mietin, millainen olisi maailma,
jossa onni ei olisi kilpasilla oloa.

Minä verhoaisin itseni kauniisiin kankaisiin.
Minä antaisin lumouksen laskeutua ylleni.
Minä sitoisin hiukseni silkkilangoin,
levittäisin kasvoilleni ohuesti puuteria.

Enkä minä makaisi maassa tarkkaillen lintuja.
Ei, minä juoksisin niityllä lintujen kanssa.
Niiden liidellessä rohkaisuja kuiskien.

Ja minä unelmoisin silmin suljetuin,
katselisin elokuvia hymysuin.
Nauru olisi vapaa, tanssikin,
eikä ne olisi sanoja salailla piruntanssia.

Siinä maatessani kaikessa rauhassa,
rauhassa, jonka kokea voi hän,
jonka omatunto ei syytä, ei aja, ei piinaa,
minä kysyin itseltäni:

Montako tietoista tuntia tarvitset
oppiaksesi kunnioittamaan toisia ihmisiä,
jotka ovat parempia kuin itse olet?

Minä vastasin itselleni: joka päivä kolme tuntia kasvua.
Ja minä nyökkäsin itselleni sen itselleni luvaten,
että kasvaisin ulos kateudesta ja keskustelisin itseni kanssa.

Eikä piru huutaisi korvissa: "Tuo minulle tohtori.
Tilaa minulle pizzaa. Anna minulle aikaasi. Hae minulle kenkäni.
Pitele hamettani. Kanna huntuani. Osoita minulle tie.
Vie minut tanssiin, vie."

Se oli luja päätös ja se pitää. Maksoi mitä maksoi.
Piru ei minun korviini huuda.